Iltaa vaan!

Tällä kertaa kerron teille vähän viime sunnuntaista. Kaiken muun mukavan huiskeen keskellä päivän kohokohta oli ehdottomasti kokeilla boulderointia. Särkiniemeen avattiin ehkä noin vuosi sitten uusi kiipeilykeskus, Voema, ja siellä käväiseminen on ollut tavoitteena juurikin sen samaisen vuoden ajan. No, nyt kun sain aikaiseksi sinne lähteä, niin ei ehkä tarvitse odottaa seuraavaa kertaa yhtä kauan - oli nimittäin hurjan mukavaa touhua!

Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä ilman valjaita lyhyillä seinillä taikka luonnossa kallioilla. Aiemmin olen testannut lukion liikuntatunneilla pariin otteeseen seinäkiipeilyä valjaiden kanssa. Siinä mukava puoli oli se, että reitit olivat pidempiä, mutta siitä huolimatta totesin pitäväni boulderoinnista enemmän. Siinä taas viehättää reittien haasteellisuus: itsellä on vielä tekniikassa (sekä voimassa, heh) kehitettävää, mikäli haluan päästä kokeilemaan vähän vaikeampia reittejä.

 

Siellä mä kipuan!

Kuvan reitissä oli ideana kiivetä käyttäen vihreitä otteita sekä laatikoita. Voemassa reitit on merkattu eri värisin lapuin, joissa kerrotaan, minkä värisiä otteita on lupa käyttää apuna, mihin vaikeusasteeseen reitti kuuluu, ynnä muuta tietoa reitistä. Ylös kiivettyä voi sitten pudottautua paksulle patjalle tai kiivetä takaisin alas.

Haasteiden ja hauskanpidon sekä kipeiden lihasten lisäksi lisäsin reissun saldoon mukaan vielä tavoitteen itselleni: ennen kun muutan pois Kuopiosta (milloin lieneekään, mahdollisesti muutaman kuukauden päästä), haluan onnistua kiipeämään kiipeilykeskuksessa sijaitsevan muodon (=iso mötikkä keskellä salia) päälle. Sinne johtava reitti itsessään on kovinkin helppo, vaikka seinä onkin kalteva. Haasteena olisikin saada vielä kaiken huipuksi vedettyä itsensä sinne ihan muodon päälle asti. Ei vaikuta kovin kummoiselta tempulta, mutta kun ei kerta onnistunut, niin ei. Siispä treenaamaan käsilihaksia ja koittamaan uudestaan!

 

Ongelma:

 

Boulderoinnin jälkeen ehdin käydä pikaisesti syömässä, sekä käväistä kotona opintopiireilemässä ystäväni kanssa ennen kiirehtimistä bussiin ja keskustaan. Iltaan mahtui vielä elokuva sympaattisessa pienessä leffateatterissa, Kuvakukossa, jossa tälläkin kertaa pystyi laskemaan katsojat kahden käden sormilla.

Leffan jälkeen löysimme vielä sunnuntai-illasta auki olevan kahvilan, jonne suuntasimme istuskelemaan ja juomaan iltateetä höpötellen rauhassa sitä sun tätä. Ei hullumpi tapa päättää muutenkin mukava, mutta kiireinen päivä.