Nyt päästiin sitten siihen hetkeen, kun meidän luokka neljän vuoden aherruksen jälkeen valmistuu! Pienestä metsäkoulusta lähtee maailmalle joukko valmiita viittomakielentulkkeja, kuka minnekin seikkailemaan elämässä eteenpäin. Aika hienoa! Ja vähän nyh myös!

Koulun loppu on kyllä ollut yhtä myllerrystä viimeisine tehtävineen, kun samalla olen hakenut töitä sekä yrittänyt pitää yllä mukavaa tasapainoa sosiaalisen elämän ja omien hetkien välillä. Huomenna on kevätjuhla ja tällä hetkellä istuskelen kotona miettimässä pieniä käytännön juttuja, kuten kampausta ja valmistujaiskortteja kavereille sekä puuttuvia sukkahousuja. Lisäksi huomasin, että kengät, jotka kuvittelin laittavani jalkaan, ovat hävinneet jonnekin. Heh. Pitänee soveltaa. Ehkäpä joskus opin ajattelemaan tällaisia asioita ajoissa, niin kuin kunnon ihmiset!

Askarteluja

20140529_172012-normal.jpg


Teimme luokan kanssa kevätjuhlaamme hienon hyväntuulenvideon, jossa kaikki viittoivat enemmän tai vähemmän, ainakin oman viittomanimensä. Taustalla soi Suurlähettiläiden Kun tänään lähden -biisi, ja videossa on kuvia ja videonpätkiä erilaisesta touhusta ja tekemisestä neljän vuoden ajalta sekä otteita biisin sanoituksista luokkalaisten viittomina. Lopuksi viimeisessä videoklipissä seisomme ryhmässä ja vilkuttaen lähdemme kukin kävelemään omiin suuntiimme. Lopputulos on aika kiva lopetus yhteiselle urakalle!


Poppoo tulkkeja

P1180314-normal.jpg


Huomisen jälkeen en vielä tiedä lainkaan, minne polku seuraavaksi vie. Oikeastaan aika mukavaa, vaikka vähän jännittävää onkin. Kummallisten mutkien ja juonenkäänteiden kautta jään ilmeisesti vielä Kuopioon vuodeksi, mutta tekemään mitä ja entäs sen vuoden jälkeen, missä? Saa nähdä!

Paljon varmasti riippuu myös työelämän tilanteesta, mutta vaihtoehtoja ainakin on ihan loputtomiin. Lukion jälkeen olen päättänyt ammattini olevan tulkin lisäksi jo ainakin poliisi, lastentarhanopettaja, palomies, eräopas, hälytyskeskustyöntekijä jne. Ties vaikka muutaman vuoden päästä löytäisin itseni esim. Australiasta tai Afrikasta. Tai sitten jään tänne koto-Kuopioon ja kehittelen jotain kivaa täällä. Elämä on aika mukavan yllätyksellistä toisinaan!